15.2.2012

Hyvää tuulta - Buenos Aires

Montevideon rannassa riittää rantapaseota tallattavaksi

Montevideon päiväkävely taisi olla aika rasittava, sillä porukat väsähtivät aika totaalisesti illan pimetessä. Vai mahtoiko aikaero vaikuttaa osaltaan? Hotellihuoneemme rauhallisuuden takasi näkymä takapihan pensaiden joukkoon. Paluumatkan kynnyksellä palaamme samaan hotelliin ja pyysimme jo etukäteen huonetta vähän ylemmästä kerroksesta.

Playa Pocitos

Ennen aamupalaa lähdimme pienelle aamukävelylle Montevideon Ramblalle rantaan. Rantaviivaa kaupungissa riittää ja rantapaseolla liikkuminen näkyi olevan suuressa suosiossa aamutuimaan. Eri-ikäisiä vastaantulijoita leimasi yksi yhteinen piirre. Kaikki olivat lähteneet liikkeelle kuntoilumielessä. Kuka kävellen, kuka ihan tosissaan tossua toisensa eteen juoksuvauhtia pistellen. Ennen kahdeksaa lämpötilakin oli mukavasti 25 asteen kieppeillä ja tuuli puhalteli Atlantilta mukavasti. Kävelimme kohti Pocitos-rantaa, jonka alkuun hotelliltamme kävelee vartin verran. Siellä ranta oli kolattu puhtaaksi pullopostista ja ajopuista, jotta auringonottotyöläiset saivat aloittaa arpeetinsa. Tai-chi -voimistelijoiden porukka selvitteli hitaasti raajojaan eikä vasen ja oikea tuntuneet selviävän vielä tänäänkään. No, manjaana! Me suunnistimme takaisin hotlalle ja aamupalalle.

Montevideon Motivus kokoontuu aamujumpalle

Aamiaisesta voi mainita sen verran, että oli hyvä. Sitä emme osanneet odottaa, emmekä edes toivoa, sillä täkäläisten aamiainen mahtaa olla luokkaa rasvainen croisantti. Me sen sijaan nautimme munakokkelia, pekonia, tomaattia, juustoja ja leikkeleitä sekä jugurttia ja muroja hedelmäsalaatin kera. Makeannälkäisille croisantin mutustelijoille oli muikeaa pähkinätorttua ja niin - niitä voisarvia. Hillojen kera, tietty. Kahvihan täällä on lämpimän maidon kera aivan mahtavaa. Sitä pitää hörpätä heti useampi kuppi.

Ennen puoltapäivää lähdimme taksilla kohti satamaa ja lauttaterminaalia. Olimme eilen buukanneet ensimmäisen luokan laivaliput kohti Buenos Airesia. Satamamuodollisuudet menivät mukavasti ja muistuttivat check-in ja matkatavaranluovutuksineen ihan lentomatkustamista. Rinkat menivät ruumaan ja meikäläiset siirtyivät kohti passintarkastusta. Passimme saivat uudet leimat. Poistuimme Uruguaysta ja samantien saavuimme Argentiinaan, vaikkei vielä oltu edes laivassa! Nainen iski passiin Uruguayn leiman ja puolen metrin päässä viereisellä penkillä istunut herra löi Argentiinan tuloleiman. Laivassakin lentokoneteema jatkui. Turistiluokan matkustajat istuivat hieman tiiviimmin kuin me ekaluokan asiakkaat. Meillä oli loihakkaat nahkapenkit ja jalkatilaa yllin kyllin. Isoista ikkunoista näkyi ensin Uruguayn rantaa ja sittemmin pelkkää ruskeaa vettä ihan kuin Aurajoessa ja jossain horisontissa joku alus. Vesialue, jonka nyt lautalla ylitimme on siis itse asiassa mahtava jokisuu Rio de la Plata. 200 kilometriä vesireittiä taittui kolmessa tunnissa.

Saavumme Buenos Airesin satamaan

Buenos Aires horisontissa.
Etualalla olevalla laiturilla oli porukkaa kalassa.


Buenos Airesissa meitä odotti taksijono, jossa saimme viettää reilun vartin. Jonotus tapahtui aika tappavassa auringon porotuksessa, joten lippikset pääsivät heti hommiin. Taksissa laitoimme Nokialaisen navigaattorin päälle ja se löysi suomeksi perille ennen kuin taksin kuljettaja äkkäsi missä rakennuksemme on. Perillä meitä odotti iso huoneisto paikallisen asuinalueen keskellä. Nyt lähdemme tutkimaan onko se argentiinalainen pihvi pelkkää legendaa.

Meillä on aika iso parvekkeellinen huoneisto Palermon kaupunginosassa

Näkymä parvekkeelta. Naapurusto tuntuu olevan ihan paikallisasutusta.
Eipä puoli vuotta sitten ollut mielessäkään, että sitä joskus kävisi Buenos Airesissa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aamun avaus suoritettu matkakuvauksella! Kiva, kun kaikki sujuu teillä hyvin. Mikähän mahtoi olla juoman nimi lasissa pöydällä? kysyy kotkansilmä....
Jos teidän skype sattuu olla onlinessä, niin voiko soitella? Nyt vesijuoksuun ja illalla ystävän kanssa myöhästyneelle ystävänpäiväistunnolle Hospoda Korbeliin! -L-

Jaaskarit kirjoitti...

Huomenta! Uni loppuu täälläkin aikaisin. Kuuden jälkeen alkaa jo odotella, että milloin saa nousta. 5h aikaero vaikuttaa vähän tietty. Käytiin illalla syömässä ja olipa hyvät ruoat! K otti pienemmän "babypihvin", joka oli "vaan" 200gr. Isompi olisi ollut 400gr, mutta meidän piti päästä yöksi asunnolle. Tuo juoma oli meidän isännällämme mukana, kun hän esitteli meille asuntoa. Varmaan jotain teetä tms. Skypeä vaan jos osutaan yhtä aikaa linjoille.

Anonyymi kirjoitti...

Wau, Iguazu on tosiaankin näkemisen arvoinen paikka, vaikka Brasilian puolelta katsottuna, kuten teimme itse. Voi suositella lämpimästi.. Kuullostaa aivan mahtavalta ja mukavaa lueskella teidän seikkailuista maailmalla. Kevättä alkaa olla täällä Tampereellakin jo, kun aamu valkeni +2C helmeilevässä lämmössä=). Onnittelut 20v. päivästä!!!!!!!!!!
t. Ensitapaamisentodistaneet=)

Jaaskarit kirjoitti...

S'oon moro sinne teillekin,

Olimme onnekkaita, sillä Iguazulla oli todella paljon vettä liikenteessä. Ensitapaamisestamme Are voi todistaa, että silloin jo K tempaisi minua suoraan pallolla päähän. Sama tyrmäys vaikuttaa edelleen!

Tulkaahan käymään Turus!

J ja K